Herätyskello soittaa viideltä. Käännän kylkeä ja koitan saada vielä unta. Juuri kun olen saanut unen päästä kiinni, niin kello soittaa taas. Puoli seitsemältä raahaudun suihkuun. Sitten herätän lapset. Toinen ei jaksa nousta ja toinen ei jaksa pukea. Lopulta saan pienemmän lapsen autoon, viedäkseni hänet päiväkotiin. Juoksen parkkipaikalta asemalle, jotta ehdin ennen kahdeksaa lähtevään junaan. Samalla mietin, mitenköhän toinen vielä niin pieni selviää kouluun? Töissä olen lähempänä puoli kymmentä. Onneksi työnantajallani on liukuva työaika ja saan tehdä osan töistä junassa. Kotona olen tyypillisesti puoli kuudelta tai puoli seitsemältä.
Mies on kiirehtinyt töistä kotiin, jotta ehtii hakemaan lapsen juuri ennen päiväkodin sulkeutumista. Lapsi kysyy, miksi minut haetaan aina viimeisenä? Arvasit varmaan, että myös mieheni pendelöi. Nyt varmaan joku ajattelee, että olettepahan itse valinneet ratkaisunne. Ei, emme me valinneet ratkaisujamme. Molemmilla asia tuli yllättäen eteen, vain kuukauden varoitusajalla. Muistan vielä sen hetken, kun minulla oli juuri työt siirtyneet yrityskaupan myötä Helsinkiin. Ei mennyt kuin pari kuukautta, kun miehelle tuli komennus uuteen tehtävään. Itkuhan siinä meinasi päästä moneen kertaan.
On helppoa sanoa, että turhaa valitatte pysäköintimaksuista, siirtykää bussiin. Jokainen pendelöijä hyvin muistaa niitä kertoja, kun junat olleet myöhässä. Ei tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun kuunteli erilaisia tarinoita myöhästymisen syitä. Joskus syynä oli puuttuva kalusto, toisinaan pakkanen ja lumi, joskus jopa liukkaat lehdet. Toisinaan joku oli hypännyt raiteille. Tosi surullista! Samaan aikaan itse mietti paniikissa, että kenelle tällä kertaa soittaisi, jotta hakisi lapsen kotiin päiväkodista.
Kun VR:n aikatauluongelmat yhdistää paikallisliikenteen epäluotettavuus ongelmiin ja harvoihin ajovuoroihin, on ihan selvää, että yhtälö ei vaan toimi. Jo nyt tavallinen pk-seudulle kulkeva pendelöijä, joka kulkee asemalle autolla, käyttää työmatkaansa kotiovelta työpaikan ovelle ainakin kolme tuntia. Jos siihen vielä lisättäisi paikallisbussi, niin aikaa pitäisi varata ainakin 30-60 minuuttia lisää, jos bussit ylipäätänsä kulkevat. Onko enää 3.5-4 h työmatkat kohtuullisia?
Meidän perhe oli onnekas siksi, että saimme paljon apua isovanhemmilta ja muilta sukulaisilta, kun lapset olivat pieniä. Muutenhan se yhtälö ei olisi mitenkään toiminut. Harkitsimme myös sitä, että olisimme muuttaneet lähemmäs pääkaupunkiseutua, mutta ei sekään olisi kovin yksinkertainen ratkaisu ollut. Lainaa olisi pitänyt ottaa hurjasti lisää ja samalla kaikki tukiverkostot olisivat kadonneet. Siksi päätimme jäädä Hämeenlinnaan.
Hämeenlinnassa on todella paljon perheitä, joissa kukaan ei auta, kun hankalia tilanteita tulee vastaan. On yksinhuoltajaperheitä ja niitä perheitä, joissa toinen vanhempi pendelöi ja toinen käy vuorotöissä. Toisilla on lapset huollettavana ja toisilla iäkkäät vanhemmat. Vaikka ei olisi lasta eikä lammasta, niin elämän on oltava kohtuullista. Kun elämä muuttuu liian raskaaksi, vaihtoehdoksi jää muutto muualle tai työttömäksi jääminen. Kumpikaan ei liene edullinen päätös Hämeenlinnan kaupungin näkökulmalta. Mekin olisimme varmasti muuttaneet, jos tukiverkosto ei olisi ollut täällä.
Se ehkä eniten harmittaa, että pendelöijiä pidetään omien etujen tavoittelijoina, kun vain pyydämme kohtuutta. Monille meistä olisi aivan hyvin riittänyt hiekkaparkki, vaikka se kuoppainenkin. Tosi moni olisi ollut valmis maksamaan hiekkaparkin kulut, mutta nyt meidät pakotetaan väkisin kaupungin lypsylehmiksi moninkertaisilla hinnoilla. Pendelöijä tuo Hämeenlinnaan keskimääräistä enemmän veroja ja aiheuttaa keskimääräistä vähemmän kuluja pelkästään jo sen takia, että työnantaja maksaa työterveyskulut. Maito on jo kaatunut Pöölin kanssa maahan. Siitä huolimatta Hämeenlinnassa pitää löytyä järkiratkaisu, joka ei pakota ihmisiä muuttamaan. Jos halua on, niin ratkaisujakin löytyy!
Lue lisää kirjoituksiani Hämeenlinnan pysäköintistrategiasta:
Hämeenlinnan kaupunki on keksinyt nerokkaan keinon lypsää rahaa Julkaistu alunperin 6.9.2020 Hämeen Sanomissa
Voihan pyhä lehmä! Julkaistu alun perin 17.1.2019 Hämeen Sanomissa
Tule seuraamaan, tykkäämään ja keskustelemaan kanssani vaalisivuillani Facebookissa.
Löydät minut myös Twitteristä, LinkedIn:stä ja Instagramista nimimerkillä @kalehto.
Blogin kuvan tiedot
Kuvaaja: Kirsi Lehto
Paikka: Pysäköintitalo Pööli, Varikonniemi, Hämeenlinna