• Kirsi Lehto

Missä sinä olet hyvä?

Päivitetty: tammi 9

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Hämeen Sanomien Ajastin-kolumnissa. Kirjoituksen loppuun olen kirjoittanut tämän hetken ajatuksiani ja näkemyksiäni rohkeudesta, esimerkillä näyttämisestä ja nuorten tukemisessa elämän pyörteissä.

Pidin työnhakukoulutusta lukio- ja ammattikouluikäisille nuorille. Edellytin, että jokaisen nuoren on kirjoitettava vähintään muutaman lauseen minityöhakemus. Osa teki todella hienoja työhakemuksia ja ansioluetteloa, osa ei taas ei päässyt alkua pidemmälle. Sekin, mitä syntyi, oli kuorrutettu kirjoitusvirheillä.



Muutamat nuoret eivät saaneet mitään aikaiseksi. Haastateltuani näitä nuoria ymmärsin, että he eivät kokeneet olevansa missään hyviä. Joku jopa sanoi, ettei osaa yhtään mitään.

Se oli todella pysähdyttävää! Työnhakuvalmennus muutti vauhdissa muotoaan. Kirjoitusvirheet menettivät merkityksensä. Lopulta tärkeintä oli, että jokainen tunnistaisi edes jonkin asian, jossa on hyvä, ja edes jonkin asian, joka oikeasti kiinnostaa.

Tilastojen mukaan yhä useampi nuori matkaa kohti aikuisuutta ilman peruskoulun päättötodistusta. Vuonna 2011 ilman päättötodistusta jäi 487, mutta vuonna 2014 jo 721 nuorta (IS 3.6.2016). Jos nuori ei suorita toista astetta eli ammattikoulua tai lukiota, hänellä on Me-säätiön Syrjäytymisen dynamiikka -tutkimuksen mukaan 30 prosenttia suurempi riski syrjäytyä.


Jaakon Alasaarelan elämä muuttui peruskoulun viimeisenä päivänä, kun rehtori muutti todistuksesta nelosen viitoseksi ja rohkaisi häntä suurista haasteista huolimatta elämässä eteenpäin. Nyt hän on palkittu yrittäjä ja Suomen parhaaksi valitun työpaikan ZEF oy:n toimitusjohtaja.

Mitä sitten, jos pilkku on väärässä kohtaa ja jos nuori ei muista mikä on metamorfoosi? Osaaminen muodostuu kokemuksesta, opituista tiedoista ja taidoista. Ihminen yleensä oppii, jos hän uskoo oppivansa ja jaksaa yrittää. Tärkeintä siis on, että joku uskoo nuoreen ja kannustaa elämässä eteenpäin. Vielä tärkeämpää on, että nuori uskoo itseensä ja tietää olevansa edes jossakin hyvä. Kun itsetunto on kunnossa, tulee vielä se aika, kun oppiminen kiinnostaa, vaikka juuri nyt ei nappaisikaan.

Suomalaiset ovat perinteisesti olleet huonoja kehumaan itseään. Suomalainen perinne vilisee sananlaskuja ylpistymisestä ja siitä, että ei saisi kehua itseään. Pidä kynttilä vakan alla. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Omakehu haisee. Pöh, sanon minä! Hyvä itsetunto lähtee siitä, että tuntee ja kokee olevansa jossakin hyvä. Rohkeus lähtee siitä, että uskaltaa kertoa oman ainutlaatuisuutensa ääneen.

Kuinka moni aikuinen pystyy sanomaan rinta rottingilla, että minä olen hyvä? Ei kovin moni, ja myönnän, että oman osaamisen kertominen ja varsinkin kehuminen on itsellenikin usein vaikeaa. Kuitenkin on aloitettava meistä aikuisista. Meidän on opeteltava näyttämään esimerkkiä ja lopetettava hyssyttely ylpistymisestä. Kaikkein tärkeintä mitä voimme nuorille antaa, on usko tulevaisuuteen, usko siihen, että he voivat oppia ja pärjätä omana itsenään omine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Ei kukaan ole seppä syntyessään.


Mitä ajattelen asiasta nyt? Hyvän itsetunnon rakentaminen jokaiselle nuorelle on tärkein vakuutus tulevaisuuden varalle. Helpommin sanottu kuin tehty. Lasten ja nuorten syrjäytymisen kustannus on valtava! Arvio on, että yhden syrjäytyneen nuoren tukitoimet maksavat puolesta miljoonasta miljoonaan. Me kaikki aikuiset olemme paljon vartiona. Miten siis kohdistaa varat ja resurssit siten, että syrjäytymisen riskiä voitaisi pienentää ja etenevä syrjäytymisen kierre katkaista?


Ilman lisäpanostuksia ei syrjäytymistä voida vähentää. Ennakoinnin panostukset ovat kuitenkin pieni hinta siihen nähden, mitä yksi työelämästä syrjäytynyt maksaa, inhimillistä kärsimystä unohtamatta. Nuoriin on panostettava heti esiopetuksesta alkaen. Luku- ja kirjoitustaito ovat kaikkein tärkein perusta oppimiselle. Taito- ja taideaineet voivat puolestaan luoda perustaa onnistumiselle ja itsetunnolle. Toisen asteen maksuttomuudesta ei ole juuri hyötyä, jos edellytyksiä jatko-opiskelulle ei ole. On panostettava tukitoimiin ja onnistumisen kokemuksiin jo hyvissä ajoin, ennen toiselle asteelle siirtymistä. Onnistumisen tunteita voi syntyä myös harrastuksen kautta. Jokaisella lapsella ja nuorella tulisi olla vähintään yksi mieleinen harrastus, jossa luotettavia aikuisia tukemaan onnistumista ja kasvamista aikuisuuteen.


Tule seuraamaan, tykkäämään ja keskustelemaan kanssani vaalisivuillani Facebookissa.

Löydät minut myös Twitteristä, LinkedIn:stä ja Instagramista nimimerkillä @kalehto.


Blogin kuvan tiedot

Kuvaaja: Kirsi Lehto

Paikka: Kantola, Hämeenlinna

3 katselukertaa0 kommenttia