Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Hämeen Sanomien Ajastin-kolumnissa.
Varsinkin koulunsa päättäviltä usein kysytään, mikä sinusta tulee isona. Myönnän, että olen sortunut siihen ihan samaan, niin omien lasten kuin vieraidenkin lasten osalta, niin työhaastatteluissa kuin kehityskeskusteluissakin. Vasta viime vuosina olen oivaltanut, että juuri tuo kysymys voi sekä hämmentää että ahdistaa. Nuori voi tuntea syyllisyyttä, kasvattaa painetta tai alemmuudentunnetta siitä, ettei tiedä mitä tahtoisi tulevaisuudessa tehdä. Ei tarvitsekaan tietää!
Haaveilin lapsena arkkitehdin tai näyttelijän työstä. Mitä vanhemmaksi tulin, sitä suuremmaksi kasvoi myös epätietoisuus. Lopulta minulla ei ollut hajuakaan siitä, mitä haluaisin tehdä. En taida vieläkään tietää, vaikka keski-ikä kolkuttelee. Silti koen olevani onnellinen ja löytäneeni työelämässä todella mielenkiintoisia työtehtäviä hukassa olleista urahaaveista huolimatta. En itse tainnut koskaan olla huolissani tulevaisuuden suunnitelmien puuttumisesta, mutta tiedän, että moni nuori nykypäivänä on. Se ei taatusti helpota tuskaa, kun jokainen vastaantulija kyselee urasuunnitelmia.
On muutenkin vanhanaikaista kysyä, mikä sinusta tulee isona, koska valtaosa työtehtävistä tulee digitalisaation myötä muuttumaan. Voi olla, että kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua meillä ei ole enää arkkitehteja, lääkäreitä tai lakimiehiä, ainakaan siinä muodossa, miten me sen työn tänä päivänä käsitämme. Turha siis haaveilla sellaisesta, mitä ei ehkä ole olemassakaan.
Osaaminen 2035 -raportin mukaan tulevaisuudessa merkitystään kasvattavat muutoksen hallintaa edistävät metataidot, kuten ongelmanratkaisutaidot, itseohjautuvuus, oppimiskyky, henkilökohtaisen osaamisen kehittäminen ja johtaminen sekä tiedon arviointitaidot. On siis aika palauttaa lukiolle sen alkuperäinen tehtävä eli toimia laaja-alaisen sivistyksen kehtona ja perustana elämän mittaiselle oppimismatkalle.
Mitä eväitä nuorille sitten voisi antaa? Opiskelkaa ennakkoluulottomasti ja monipuolisesti, olkaa avarakatseisia ja kulkekaa sinne mitä sydän sanoo. Olkaa rohkeita, uskaltakaa unelmoida ja tarttukaa vastaantuleviin mahdollisuuksiin. Se ei ole vaarallista, että suunta puuttuu, joskus epäonnistuu tai tekee virheellisiä valintoja.
Tästä on oivana esimerkkinä tasavallan presidenttimme Sauli Niinistö. Hänen lukuaineiden keskiarvonsa oli lukiosta päästessä 6,5. Siitä huolimatta hän myöhemmin opiskeli juristiksi ja menestyi elämässään. Se tuntuu toisinaan unohtuvan, että nuorten on tarkoitus oppia heitä itseään ja heidän elämäänsä varten, ei sukulaisia tai vanhempia varten. Lapsi tai nuori ei ole mikään näyttelyesine tai oman egon jatke. Älä siis pakota nuorta näyttämään todistusta kummin kaimalle, jos hän ei itse sitä halua! Lämpimät onnittelut valmistuville! Maailma odottaa teitä!
Tule seuraamaan, tykkäämään ja keskustelemaan kanssani vaalisivuillani Facebookissa.
Löydät minut myös Twitteristä, LinkedIn:stä ja Instagramista nimimerkillä kalehto.
Blogin kuvan tiedot
Kuvaaja: Kirsi Lehto
Paikka: Ahvenanmaa